Tapahtumat

PIKKUJOULU KREIKAN YSTÄVIEN KANSSA

Kreikan ystävien taholta tuli jo keväällä ehdotus, että viettäisimme yhdessä pikkujoulua. Vastasimme myöntävästi. He ovat suuri yhdistys ja me pieni, joten yhteisjuhla antoi meillekin nyt tilaisuuden juhlia isommissa puitteissa. Ja ”kreikkalaiset” puolestaan pääsivät osallisiksi meidän tanssiesityksistämme, eli kimppaan käyminen hyödytti molempia.

Pikkujoulu vietettiin perjantaina 28.12. ravintola Kreetassa. Ilta oli jättimenestys, sillä sali tuli tupaten täyteen ja vielä jäi ihmisiä jonoonkin. Ravintolasali on viihtyisä ja henkilökunta ystävällistä ja ruoka on Kreetassa tunnetusti hyvää. 32 euron illalliskortti sisälsi täyden menun ouzo-maljoineen, erilaisine alkupaloineen ja useine pääruokineen, ja nautinnon kruunasivat jäätelö ja halva. Eikä kukaan takuulla jäänyt nälkäiseksi runsaiden lihapatojen ääressä!

Illan ohjelmassa vuorottelivat kreikkalaistanssit ja meidän itämaisemme. Aloitus oli juhlava, kun Madares-ryhmä saapui kulkueena kynttilät käsissä. Kreikkalaisia kansantansseja tanssitaan piirissä tai riveissä ja tyypillisiä ovat erilaiset polkemiset ja potkut – hiukan libanonilaisen dabken tapaan. Pikkujouluhenkisesti Madares esitti myös Zorbas-tanssin jenkkiläisittäin ja suomalaishupaelman, jossa askelet ilmeisesti olivat Kreikasta mutta musiikkina kotimainen ryyppylaulu.

Pikku Egyptin osuuden aloittivat Marja P. ja Tarja V. vauhdikkaalla mustalaistanssilla, joka on Heli Turusen täällä alkuvuodesta pitämän kurssin satoa. Musiikki löytyy levyltä Fairuz & Violin. Marita J:n (eli tämän kirjoittajan) hitaan meditatiivisen tanssin nimi oli Mystiikkaa, musiikki Albert Buss. Duo Karima eli Anneli L. ja Päivi R. esittivät Zahra Mujusen koreografioiman tyylikkään estradinumeron, jonka musiikki on Outi Bomanin Al Amura -levyn nimikappale. Sanna M:n nuoret oppilaat yllättivät hauskalla itse tekemällään koosteella, jossa muotisuunnittelija piti komentoa mallinukeilleen. Musiikkivalinnat olivat lännestä, liikekieli idästä. Sokeriksi pohjalla Sanna tanssi oman milajakoreografiansa taidolla ja asiaankuuluvalla kepeydellä.

Oikeastaan ainoa miinuspuoli juhlapaikassa oli tanssimiseen sopimaton lattia. Matto enempää kuin laatatkaan eivät luistaneet piirun vertaa. Tämä ei kuitenkaan tahtia haitannut. Loppuillasta iloinen joukko sekä ”kreikkalaisia” että pikkuegyptiläisiä jammaili lattialla pitkänä salia kiertävänä letkana.

Vieraiden joukossa viihtyi silminnähtävän hyvin myös ortodoksien arkkipiispa Leo, jota arpajaisonnikin suosi. Liekö taivaallisilla voimilla ollut näppinsä pelissä?

Kukaties otamme ensi vuonna Kreikan ystävien kanssa juhlat uusiksi – ja entäs kaupungin muut etnisiä tansseja harrastavat porukat? Sietää harkita!

 Raportoi Marita Jama

Mikko Olkinuoran rumpukurssi 16.5. Kuopion Steinerkoululla

7.2.2009

 Kallaveden lukion salilla

Pikku Egyptin järjestämä mustalaistanssikurssi herätti uteliaita odotuksia siitä, miten se vastaisi tähän tanssilajiin liittyviä mielikuvia. Vauhtia ja rehevää kansanomaisuutta saatiinkin odotusten mukaisesti, ylenmääräinen tunnelmointi jäi tällä kertaa kokematta. Eikä sitä kyllä ehtinyt kaivatakaan tanssin pyörteissä zillejä kilkutellen.

Reilun kolmen minuutin koreografia neljässä tunnissa oli sopivan mittainen annos, etenkin kun loppuosa tanssista oli alkupuolen liikesarjojen kertailua. Musiikkikappale Ayam al saefeia oli selkeärytminen reipas ”humppa”, ei sitä totutuinta mustalaissoitantaa hurjine kiihdytyksineen ja hivuttavine hidastuksineen.

Helin opetusmetodi oli simppeli ja toimiva. Liikkeitä ja sarjoja käytiin ensin perusteellisesti läpi erilaisten harjoitusmusiikkien kera. Tämä antoi varmuutta kun päästiin itse asiaan eli tanssin opetteluun. Nopeatempoisen musiikin kanssa ei joka kiepautusta heti ehtinyt täysillä suorittaa, mutta ainakin tiesi mikä liike on kyseessä. Plussaa Helille myös tanssin ”nuoteista”, jotka hän jakoi kurssilaisille. Monistetta tutkiessa tosin taas kerran huomasi, kuinka kirjavaa tanssiliikkeiden nimistö on. Helin ’yök’ on minulla muljaus, ’korkkiruuvi’ itsen ympärimeno, ’nouseva takakasi’ lotkaus jne. Mutta luntta auttoi ratkaisevasti tanssin tallentumista mieleen, ja siihen voi myös palata tanssia jälkeenpäin treenatessa.

Olisi hyvä jos koreografiakurssin pitäjät aina sisällyttäisivät opetukseensa myös tanssimonisteen. Jotkut opettajat sanovat etteivät anna nuotteja, koska tanssi muuttuu koko ajan. Ei se haittaa, eihän muistilapun ole tarkoituskaan olla orjallisesti noudatettava vaan apu tanssin harjoitteluun. Tanssijahan joka tapauksessa soveltaa koreografian itselleen, toisen esitystä ei voi eikä pidä mekaanisesti kopioida.

Kuopiolaisten lisäksi mustalaistanssikurssilla oli osanottajia myös Joensuusta ja Iisalmesta. Hyvät tunnelmat saivat odottamaan seuraavaa tiiviskurssia, mitä tyyliä ja kenen ohjaama se sitten lieneekin…

Raportoi Marita Jama

Marja, Jaana ja Tarja

Pikku Egypti vietti 8. joulukuuta Itämaista iltaa Steiner-koulunsalissa. Vanhan koulurakennuksen perinteinen jumppa-juhlasali oli stailattu kynttilöin, värikkäin kankain ja seinille ripustetuin tanssihuivein, ja vanhat pulpetit tekivät ravintolapöytien virkaa. Vaatimattomissakin puitteissa voi syntyä hyvä ja onnistunut tunnelma, kuten illan myötä havaittiin. Väki viihtyi "hovikokkimme" Imanin valmistaman herkullisen buffet-tarjoilun ja jäsenten esittämän vaihtelevan tanssiohjelman parissa. Vieraaksemme oli saapunut muusikko Jouni Kurki Suonenjoelta, joka tabloineen nostatti tunnelmaa vielä entisestään.

Näissä illanistujaisissa voisi useampikin harrastaja rohkaistua tanssimaan toisille. Erityisen tervetulleita olisivat itse tehdyt pienet sommitelmat. Illanvietot ovat rento ja turvallinen tilaisuus ylittää esiintymisarkuuden kynnys ja astua hetkeksi estradille. Tällaisia tilanteita harrastaja kaipaa ja kehittymisensä kannalta myös tarvitsee. Joten, siskot - eiköhän oteta jo tähtäin seuraaviin jäseniltamiin, milloin ne sitten ovatkin. Omat jutut kehiin

Ohessa kuvasatoa: kuvat Soile Lempinen

Marita pisti "Kepillä koreasti" Sayed Balahan musiikin tahtiin.

Ylä-Egyptin tytöt tanssivat puolestaan Hossenyn saidin, jonka Teija on heille opettanut viikkotunneilla Iisalmessa.

Anneli ja Päivi tanssissaan Sensual Chift.

Enni ja, Noora ja Teijan tekemiä shaabitansseja. Ilahduttavaa on, että tytöt osallistuvat tänä keväänä valtakunnalliseen nuorten tanssitapahtumaan etnosarjassa! 

Mukana illassa myös Hassan Abu El Tassan, joka oli kasvattanut muhkeat kulma- ja käsikarvat sitten yhdistyksen 10-vuotisjuhlanäytöksen - jäämme vielä odottamaan järisyttäviä rintakarvoja...

Pikku Egyptin kevätshow toteutui Teija Hoffrénin ja yhdistyksen tanssiryhmän yhteistyönä. Alle tunnin mittainen show oli sopiva annos niillekin katsojille, joille tämä tanssilaji ei ole läheisemmin tuttu. Ikävystyä ei ehtinyt, siitä piti huolen myös ohjelman vaihtelevuus.

Shown kohokohdat olivat tähtivieras Mohamed El Hossenyn kaksi sooloa sekä Teija Hoffrénin soolo. Mohamed esitti ensin nykytyylisen poptanssin piukassa täysvalkoisessa housuasussa mustat lasit silmillä. Miehessä oli sähköä kuin pienessä voimalassa! Esitys oli äärimmäisen cool. Mohamedin toinen soolo sitä vastoin huokui lämpöä ja perinteen kunnioitusta. Simsimiyya-tanssi oli yleisölle uutta, sillä tätä Port Saidilaista perinnetanssia ei ole Kuopion korkeudella ennen nähty. Hosseny tanssi rennolla otteella ja suvereenilla tekniikalla.

Teijan 20-vuotisjuhlasoolo oli juhlan arvoinen, hallittu estradiesitys. Siinä oli naisellisuutta, elämänkokemusta ja Teijalle niin ominaista pidäteltyä tulta. Tällaista esitystä katsoessa ei tarkkaile koreografiaa eikä suoritusta vaan antautuu itse tanssille. Hyvällä tanssijalla onkin kyky häivyttää tekniikka niin että liike on luonnollista ja pakotonta, kuin kaikki syntyisi juuri sillä hetkellä. Usein länsimaisilla itämaisen tanssin tanssijoilla on tekniikka liian pinnassa ja koreografiat liiaksi ”opeteltuja”. Teija on saavuttanut luontevuuden määrätietoisella työllä ja nöyrällä asenteella.

Muut ohjelmanumerot olivat duo- ja ryhmätansseja. Duo Kariman eli Anneli Leppäsen ja Päivi Räsäsen milaijatanssi oli värikäs ja hauska, kuin kaksi tropiikin lintua olisi lehahtanut piristämään Pohjolan epävakaista kevättä. Kaikki ryhmätanssit olivat huolella harjoiteltuja ja tyylinmukaisesti puvustettuja. Yleisöä ei koeteltu ”kokeiluilla”. Tietenkään itämaisen tanssinkaan parissa ei ole kiellettyä etsiä uutta särmää tuttuihin juttuihin. Mutta silloin joutuu varautumaan myös kielteisiin reaktioihin.

Oli viisasta olla nostamatta ryhmätanssijoista esiin yksilöitä, sillä kellään heistä ei vielä karisma riittäisi Hossenyn ja Teijan seuraan. Toisenlaisissa yhteyksissä taidot kyllä riittävät sooloihin ja tilaisuuksia niihin täytyykin tarjota myös Pikku Egyptin toimesta. Kaikkien näytösten ei tarvitse olla paraatinäytöksiä.

Olisi kiinnostavaa nähdä vielä sellainenkin show, jossa kukin tanssija tai ryhmä vastaisi itse omasta tuotoksestaan. Silloin tanssijoiden persoonallisuus ja oma luova panos pääsisi esiin

 
Duo Karima
Kuva Pirjo Hakkarainen 

Kuva Anu Toivonen

Viiden tunnin annos estraditanssia à la Hosseny oli melkoinen rutistus. Opetettava koreografia ei ollut liian pitkä mutta sitäkin haastavampi nopeine tiukkaan pakattuine liikeyhdistelmineen. Selvästi nuorempien ja notkea-aivoisempien tanssijoiden heiniä. Mutta hauskaa oli ja uusia vaikutteita tuli tuutin täydeltä. Sarjoissa riittää pureskeltavaa pitkälle eteenpäin.

Awwil marra, legendaarisen laulaja Abdel Halim Hafizin kuuluisaksi tekemä kappale, on kaunis ja melodinen. Hossenyn käyttämä orkesterisovitus oli menevä ja moderni. Samaa lajia oli myös koreografia. Perinteisiä itämaisen tanssin liikkeitä nykymakuun muokattuina. Ennen elämänrytmi ja myös tanssi oli rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa. Nyt pitää olla vauhtia, vääntöä ja vetoa. Eikä Hosseny pettänyt odotuksia!

Opettajana Mohamed el Hosseny on huipputaitava. Tämänkin hikimaratonin hän veti läpi lempeällä määrätietoisuudella. Ihmeesti hän onnistui tiukasta ohjelmasta huolimatta olemaan puristamatta liikaa – kurssin ilmapiiri säilyi miellyttävänä, lähes leppoisana. Hosseny jaksoi innostaa, kannustaa ja muistuttaa että mokailua ei tarvitse pelätä. Kukapa ei opetellessa tekisi virheitä! Sitä paitsi tanssi oli oikeasti vaativa ja täynnä teknisiä hienouksia.

Uskon että kaikki mukana olleet olivat tyytyväisiä kurssin antiin. Jotkut saivat hienon tanssin työstettäväksi, toiset (kuten allekirjoittanut) reipasta äksiisiä ja julmetun ovelia treenisarjoja. Hyvin johdettu kurssi antaa potkua omaan harrastamiseen, tasosta riippumatta.

Mohamed el Hosseny on tervetullut uudestaan Kuopioon koska tahansa. Oma toivekurssini keskittyisi liiketekniikkaan valitun teeman puitteissa, ei välttämättä kokonaisen tanssin läpikäymiseen. Silloin olisi enemmän aikaa harjoitteluun opettajan silmien alla, mikä tekee terää kaikilla tasoilla.

Hikihelmet otsalla / Yhteen hiileen

Pikku Egypti Kuopiosta tanssi Teija Hoffrénin estreaditanssin Leylat Hop. Pienet soolot tuovat tanssiin paljon imua ja Teija itse vetäisi upean soolon. Teksti: Ishtar 5/2006 s. 5, Inka Vilén
 

Tanssiryhmä Pikku Egypti esiintyi toritapahtumassa 21.6.2006.