Pikku Egypti vietti 8. joulukuuta Itämaista iltaa Steiner-koulunsalissa. Vanhan koulurakennuksen perinteinen jumppa-juhlasali oli stailattu kynttilöin, värikkäin kankain ja seinille ripustetuin tanssihuivein, ja vanhat pulpetit tekivät ravintolapöytien virkaa. Vaatimattomissakin puitteissa voi syntyä hyvä ja onnistunut tunnelma, kuten illan myötä havaittiin. Väki viihtyi "hovikokkimme" Imanin valmistaman herkullisen buffet-tarjoilun ja jäsenten esittämän vaihtelevan tanssiohjelman parissa. Vieraaksemme oli saapunut muusikko Jouni Kurki Suonenjoelta, joka tabloineen nostatti tunnelmaa vielä entisestään.

Näissä illanistujaisissa voisi useampikin harrastaja rohkaistua tanssimaan toisille. Erityisen tervetulleita olisivat itse tehdyt pienet sommitelmat. Illanvietot ovat rento ja turvallinen tilaisuus ylittää esiintymisarkuuden kynnys ja astua hetkeksi estradille. Tällaisia tilanteita harrastaja kaipaa ja kehittymisensä kannalta myös tarvitsee. Joten, siskot - eiköhän oteta jo tähtäin seuraaviin jäseniltamiin, milloin ne sitten ovatkin. Omat jutut kehiin

Ohessa kuvasatoa: kuvat Soile Lempinen

Marita pisti "Kepillä koreasti" Sayed Balahan musiikin tahtiin.

Ylä-Egyptin tytöt tanssivat puolestaan Hossenyn saidin, jonka Teija on heille opettanut viikkotunneilla Iisalmessa.

Anneli ja Päivi tanssissaan Sensual Chift.

Enni ja, Noora ja Teijan tekemiä shaabitansseja. Ilahduttavaa on, että tytöt osallistuvat tänä keväänä valtakunnalliseen nuorten tanssitapahtumaan etnosarjassa! 

Mukana illassa myös Hassan Abu El Tassan, joka oli kasvattanut muhkeat kulma- ja käsikarvat sitten yhdistyksen 10-vuotisjuhlanäytöksen - jäämme vielä odottamaan järisyttäviä rintakarvoja...

Pikku Egyptin kevätshow toteutui Teija Hoffrénin ja yhdistyksen tanssiryhmän yhteistyönä. Alle tunnin mittainen show oli sopiva annos niillekin katsojille, joille tämä tanssilaji ei ole läheisemmin tuttu. Ikävystyä ei ehtinyt, siitä piti huolen myös ohjelman vaihtelevuus.

Shown kohokohdat olivat tähtivieras Mohamed El Hossenyn kaksi sooloa sekä Teija Hoffrénin soolo. Mohamed esitti ensin nykytyylisen poptanssin piukassa täysvalkoisessa housuasussa mustat lasit silmillä. Miehessä oli sähköä kuin pienessä voimalassa! Esitys oli äärimmäisen cool. Mohamedin toinen soolo sitä vastoin huokui lämpöä ja perinteen kunnioitusta. Simsimiyya-tanssi oli yleisölle uutta, sillä tätä Port Saidilaista perinnetanssia ei ole Kuopion korkeudella ennen nähty. Hosseny tanssi rennolla otteella ja suvereenilla tekniikalla.

Teijan 20-vuotisjuhlasoolo oli juhlan arvoinen, hallittu estradiesitys. Siinä oli naisellisuutta, elämänkokemusta ja Teijalle niin ominaista pidäteltyä tulta. Tällaista esitystä katsoessa ei tarkkaile koreografiaa eikä suoritusta vaan antautuu itse tanssille. Hyvällä tanssijalla onkin kyky häivyttää tekniikka niin että liike on luonnollista ja pakotonta, kuin kaikki syntyisi juuri sillä hetkellä. Usein länsimaisilla itämaisen tanssin tanssijoilla on tekniikka liian pinnassa ja koreografiat liiaksi ”opeteltuja”. Teija on saavuttanut luontevuuden määrätietoisella työllä ja nöyrällä asenteella.

Muut ohjelmanumerot olivat duo- ja ryhmätansseja. Duo Kariman eli Anneli Leppäsen ja Päivi Räsäsen milaijatanssi oli värikäs ja hauska, kuin kaksi tropiikin lintua olisi lehahtanut piristämään Pohjolan epävakaista kevättä. Kaikki ryhmätanssit olivat huolella harjoiteltuja ja tyylinmukaisesti puvustettuja. Yleisöä ei koeteltu ”kokeiluilla”. Tietenkään itämaisen tanssinkaan parissa ei ole kiellettyä etsiä uutta särmää tuttuihin juttuihin. Mutta silloin joutuu varautumaan myös kielteisiin reaktioihin.

Oli viisasta olla nostamatta ryhmätanssijoista esiin yksilöitä, sillä kellään heistä ei vielä karisma riittäisi Hossenyn ja Teijan seuraan. Toisenlaisissa yhteyksissä taidot kyllä riittävät sooloihin ja tilaisuuksia niihin täytyykin tarjota myös Pikku Egyptin toimesta. Kaikkien näytösten ei tarvitse olla paraatinäytöksiä.

Olisi kiinnostavaa nähdä vielä sellainenkin show, jossa kukin tanssija tai ryhmä vastaisi itse omasta tuotoksestaan. Silloin tanssijoiden persoonallisuus ja oma luova panos pääsisi esiin

 
Duo Karima
Kuva Pirjo Hakkarainen 

Kuva Anu Toivonen

Viiden tunnin annos estraditanssia à la Hosseny oli melkoinen rutistus. Opetettava koreografia ei ollut liian pitkä mutta sitäkin haastavampi nopeine tiukkaan pakattuine liikeyhdistelmineen. Selvästi nuorempien ja notkea-aivoisempien tanssijoiden heiniä. Mutta hauskaa oli ja uusia vaikutteita tuli tuutin täydeltä. Sarjoissa riittää pureskeltavaa pitkälle eteenpäin.

Awwil marra, legendaarisen laulaja Abdel Halim Hafizin kuuluisaksi tekemä kappale, on kaunis ja melodinen. Hossenyn käyttämä orkesterisovitus oli menevä ja moderni. Samaa lajia oli myös koreografia. Perinteisiä itämaisen tanssin liikkeitä nykymakuun muokattuina. Ennen elämänrytmi ja myös tanssi oli rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa. Nyt pitää olla vauhtia, vääntöä ja vetoa. Eikä Hosseny pettänyt odotuksia!

Opettajana Mohamed el Hosseny on huipputaitava. Tämänkin hikimaratonin hän veti läpi lempeällä määrätietoisuudella. Ihmeesti hän onnistui tiukasta ohjelmasta huolimatta olemaan puristamatta liikaa – kurssin ilmapiiri säilyi miellyttävänä, lähes leppoisana. Hosseny jaksoi innostaa, kannustaa ja muistuttaa että mokailua ei tarvitse pelätä. Kukapa ei opetellessa tekisi virheitä! Sitä paitsi tanssi oli oikeasti vaativa ja täynnä teknisiä hienouksia.

Uskon että kaikki mukana olleet olivat tyytyväisiä kurssin antiin. Jotkut saivat hienon tanssin työstettäväksi, toiset (kuten allekirjoittanut) reipasta äksiisiä ja julmetun ovelia treenisarjoja. Hyvin johdettu kurssi antaa potkua omaan harrastamiseen, tasosta riippumatta.

Mohamed el Hosseny on tervetullut uudestaan Kuopioon koska tahansa. Oma toivekurssini keskittyisi liiketekniikkaan valitun teeman puitteissa, ei välttämättä kokonaisen tanssin läpikäymiseen. Silloin olisi enemmän aikaa harjoitteluun opettajan silmien alla, mikä tekee terää kaikilla tasoilla.

Hikihelmet otsalla / Yhteen hiileen

Pikku Egypti Kuopiosta tanssi Teija Hoffrénin estreaditanssin Leylat Hop. Pienet soolot tuovat tanssiin paljon imua ja Teija itse vetäisi upean soolon. Teksti: Ishtar 5/2006 s. 5, Inka Vilén
 

Tanssiryhmä Pikku Egypti esiintyi toritapahtumassa 21.6.2006.